Valokuvatorstai pyysi kesän aikana inspiroitumaan lukemasta kirjasta. Luin Anni Polvan romaanin Kohtalokas lomamatka. Sen yhdeksännen sivun yhdeksäs lause on tekemässäni kuvasarjassa tummennetulla tekstillä. Löysin kirjan ystäväni kirjahyllystä ja kun aloin sitä siellä lukemaan, kirja oli pakko ottaa lainaan :)

Piti ihan kunnolla inspiroitua aiheeseen, kun tuli sen verran vaikea lause,etten pelkästään yhtä kuvaa siitä keksinyt..

Tarina alkakoon:

Sorsaemo oli neljän poikasensa kanssa tavanomaisella päiväretkellä, kun kaksi poikasista kysyi yllättäen emoltaan:  "Emmekö voisi lähteä kaksin katsomaan, miltä maailma näyttää vähän kauempana? Ei me jakseta vain kulkea sinun perässäsi, kun et  koskaan vie meitä minnekkään jännittävään paikkaan." Emo torui poikasiaan ja sanoi: "Ei hyvät lapset tule kuuloonkaan! Teidän täytyy olla koko ajan näkyvissäni, ettei teille satu mitään pahaa. Pesueestaan erillään olevat pienet poikaset joutuvat suureen vaaraan ja pelkään, että en näe teitä enää, jos päästän teidät lähtemään. Olette vielä liian pieniä tähän suureen maailmaan, ette pärjää ilman emoanne. Sitten kun kasvatte isommiksi, teillä on aikaa tutustua maailmaan ja katsoa ympärillenne, mutta sitä ennen teidän on osattava puolustautua pedoilta ja piiloutua hyvin..." Emo ei kerinnyt sanoa enempää, kun poikaset keskeyttivät ja inttivät: "Ollaan me jo tarpeeksi isoja, ja pärjätään ihan hyvin. Älä aina jankuta samoja asioita." Sen sanottuaan, he lähtivät emon luota, mutta hän huusi heidän peräänsä: "Tulkaa takaisin! Ette saa lähteä ilman lupaa!"

"Kerron isällenne teistä ja se pitää teille kunnon puhuttelun!"

Mutta poikaset olivat itsepäisiä ja halusivat lähteä maailmalle, emon valvovan silmän alta. He uivat kunnes emo ja muut sisarukset olivat häipyneet näkyvistä ja eräässä rantakaislikossa toinen poikasista, Pörrö nimeltään, sanoi veljelleen: "En mene enää takaisin emon luo. Siellä oleminen on muuttunut sellaiseksi jankutukseksi, että sitä ei kestä kukaan." Hänen veljensä Pehmo, oli asiasta toista mieltä ja vastasi: "Tehdään pieni tutkimusretki vain ja mennään sen jälkeen kotiin. Kerrotaan siellä, mitä kaikkea olemme nähneet. Ei ole yhtään mukava kokea jännittäviä asioita, jos ei ole ketään kelle niistä kertoa." Veljekset olivat juuri jatkamassa matkaansa, kun jostain kuului koirien haukuntaa ja ihmisten ääniä. "O-onkohan nuo n-niitä petoja, joista e-emo on m-meitä varoittanut?", Pehmo kysyi Pörröltä. "Taitaa olla, ja jos totta puhutaan, niin kotona on paljon turvallisempaa. Lähdetään sinne, emo on varmaan tosi huolissaan meistä, jos kuulee nuo äänet."

Niin poikaset menivät kiireesti emonsa luo ja päättivät, etteivät lähde emon luota, ennen kuin vasta paljon isompina.

Emo oli niin iloinen saadessaan poikaset takaisin ehjinä, ettei huomannut edes torua heitä enää. Pörrö ja Pehmo käpertyivät emon viereen muiden sisarustensa kanssa yhdeksi untuvaiseksi palloksi.